Pickpocket's Ferrets

Syksy on tullut ja pennut ovat kotiutuneet uusien perheidensä luokse. My'stä on kasvanut oikein mukava, sosiaalinen ja kiltti fretinalku. My muistuttaa minua hyvin paljon Blissistä pentuna, sillä neiti on ollut aivan yhtä helppo opettaa tavoille. My on todella isokokoinen tyttö jolla painoa on tällä hetkellä peräti 1150g! On ollut aivan uskomatonta seurata neidin kasvua ja kehitystä. Tuntuu, että My'n ulkonäkö muuttuu joka viikko ja uskon, että kehitystä tulee tapahtumaan vielä pitkään. Kasvua tuskin enää tapahtuu, toivottavasti ei ainakaan kovin paljoa!

Meidän perheeseen liittyi My'n lisäksi tulokas Ruotsista, Loki (Optimus Ferrets Victim of Disaster). Loki on hybridiuros, joten haastetta pojassa riittää, mutta hyvällä tavalla. Loki on ollut melko kiltti alusta asti. Kova pusuttelemaan, mutta innostuessaan leikkimään poika saattaa näykkiä kuin kutsuna riehumaan hänen kanssaan. Hyvin poika on oppinut, että voin mielelläni leikkiä sen kanssa mikäli minulla on lelu välikappaleena jota poika saa purra ja retuuttaa. Loki on melko laiha vielä, mutta näen pojassa potentiaalia kasvamaan upeaksi aikuiseksi näätäherraksi. Pojalla on upea kullanvärinen alusvilla ja pehmeä karva. Nenä on pikimusta ja silmät kauniit, kirkkaat ja valppaat. My hyväksyttiin suuremmitta ongelmitta laumaamme, mutta Loki aiheuttaa hieman hämmennystä meidän senioreiden keskuudessa. Mila ja ennen kaikkea Woody eivät ole vielä ystävystyneet Lokin kanssa. Mila lähinnä huudattaa Lokia, mutta Woody on päättänyt reijittää pojan selän ikävästi, joten joudun pitämään niitä erillään silloin kun en ole valvomassa poikien taistoja. Mutta hiljaa hyvää tulee... :)

 

Sitten hieman turhauttavampaa kirjoitettavaa. Syksy on myös tuonut tullessaan kovin paljon kodinvaihtajia. Joka paikassa on ilmoituksia freteistä joille etistään uutta kotia syystä tai toisesta. Omista kasvateistani kolme on jo joutunut vaihtamaan kotia kuluneen kesän aikana. Tämä on todella surullista ja pistää miettimään onko Suomessa liikaa tarjontaa freteistä. Nykyään pentuja tuodaan paljon Virosta, mutta myös muista maista ja Suomessakin on kasvava määrä ihmisiä jotka teettävät pentuja freteillään. Mielestäni on hienoa, että kasvattajia tulee lisää, mutta samaan aikaan olen huolestunut, että frettejä päätyy yhä useammin ihmisille jotka eivät tiedä mihin he ovat ryhtymässä pentua ottaessa. Fretti on mitä ihanin lemmikki kun se pääsee oikeisiin käsiin missä siltä ei vaadita samaa kuin koiralta tai kissalta.

Yhä useammin ihmiset syyttävät frettiensä olevan agressiivisia, vaikka väittäisin suurimmassa osassa tapauksista (ellei peräti kaikissa) kyseen olevan siitä että fretti tuntee jostain syystä olonsa turvattomaksi tai epämukavaksi. Fretinpennut näykkivät, mutta jos pureminen alkaa olemaan todella rajua ja raivoisaa, niin on syytä miettiä mitä itse mahdollisesti tekee väärin fretin kanssa. Fretti tarvitsee määrätietoisen omistajan, mutta tämä tulkitaan usein aivan väärin. Määrätietoisuus ei tarkoita sitä, että frettiä tulisi millään tavoin alistaa tai etenkään kurittaa. Määrätietoisuudella tarkoitetaan, että frettiä tulee käsitellä varmoin mutta rauhallisin ottein, sille opetetaan mikä on sallittua ja mikä ei. Kiellot, sähinä, kehuminen, kannustaminen, palkitseminen, toisto, toisto, toisto... Ja tätä täytyy jatkaa määrätietoisesti vaikka läpi fretin loppuelämän jos se sitä vaatii. Fretti ei ole luonnostaan sisäsiisti ja purematon, eikä se välttämättä koskaan opi sitä olemaan. Ja vaikka fretti kerran oppisi jotain, se ei tarkoita etteikö se koskaan enää tekisi niin. Kuten aiemmin sanottu, fretti ei ole koira tai kissa, eikä siltä voi olettaa samoja asioita kuin niiltä. Fretti on omalla tavallaan hyvin vaativa eläin ja siihen tulee varautua jo ennen kun harkitsee pennun hankintaa.

Pyydän, että jokainen frettiä harkitseva kävisi tutustumassa fretteihin kasvotusten, mieluiten useammassa paikassa ja eri ikäisiä frettejä, saadakseen mahdollisimman realistisen kuvan lajista. Frettejä on erilaisia, joten yhden fretin näkeminen ei kerro paljoakaan lajista. En voi puhua kuin Suomen Frettiliitto ry:n hyväksymien kasvattajien puolesta, mutta kasvattajat ottavat varmasti mielellään freteistä kiinnostuneita ihmisiä luokseen kylään ja vastaavat kysymyksiin lajista. Kyse ei ole siitä, että kuka tahansa ei saisi ottaa frettiä, vaan siitä, että mikäli fretin hankkii niin ihmisen tulee olla tietoinen siitä mitä fretti vaatii, tekemään parhaansa sen hyvinvoinnin eteen ja olla valmis huolehtimaan siitä läpi fretin koko elämän.