Wiccan ja Elviksen lapset ovat täällä!

Huh mikä yö! 21:30 tuli ensimmäinen pentu. Pentu oli uros jolla oli painoa 10g. Wicca oli oikein rauhallinen ja hoivasi pentua, joten en huolestunut vaikka seuraava ei tullutkaan samantien. Kuitenkin kellon tikittäessä eteenpäin aloin jo ihmettelemään muiden pentujen viipymistä ja pian meinasi iskeä paniikki. Valvoin yön Wiccan vierellä tilannetta seuraten. Aamuyöllä joskus kolmen ja neljän välillä tuli seuraava pentu. Tällä kertaa tuli iso tyttö, 14g. Wicca ei tehnyt elettäkään synnyttääkseen lisää pentuja, joten tunnin odottelun jälkeen kävin miettimään missä olisi eläinlääkäri jonka luokse voitaisiin mennä siihen aikaan aamuyöstä. Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen me emme päässeet, sillä siellä oli jo silloin pitkä jono potilaita, myös kiireellisiä tapauksia. Järvenpäässä minulle sanottiin, että asia ei heille kuulu. Muihin paikkoihin en saanu yhteyttä. Laitoin Eläinklinikka Linnunmäkeen tekstiviestin viideltä ja kysyin milloin joku sieltä vois auttaa meitä. Kuuden aikaan Gisle soitti ja sovimme, että jos ei pentuja kuulu tunnin sisällä niin menen kahdeksaksi Linnunmäkeen, ja sinne siis lopulta mentiin. Sinne saavuttuamme Wicca näytti olevan jo kolmatta pentua odottamassa ja Gisle antoi pienen annoksen oksitosiinia. Sen jälkeen loput pennut tulivat aika nopsaan. Seitsemän niitä tuli kaiken kaikkiaan ja kaikki ainakin toistaiseksi hengissä. Yksi urospentu oli aika heikkona syntyessään. Se oli kuivunut, kylmettynyt ja hengitti huonosti, mutta se nesteytettiin, lämmiteltiin sitä siinä noin tunnin ajan ja hierottiin ja nyt se näyttää olevan yhtä pirteä kuin muutkin!

Wiccalle syntyi 4 tyttöä ja 3 poikaa.

En olisi ikinä uskonut, että tästä selvitään loppupeleissä kuitenkin näin vähällä, että emo ja kaikki pennut näyttävät tässä vaiheessa olevan hyvinvoivia! Ja Wicca, joka yleensä stressaa mitä tahansa reissuja tai uusia tilanteita, ei stressannut yhtään, sillä Gisle osasi käsitellä sitä niin hienosti. Ihan voittajafiilis tässä vaiheessa, vaikka tietysti pitää muistaa, että vielä voi käydä mitä vaan...

Suurkiitos kuuluu eläinlääkäri Gisle Sjøbergille, joka vastasi hätähuutooni ja otti meidät vastaanottolleen Kulloon Eläinklinikka Linnunmäkeen vapaapäivästään huolimatta!