Pickpocket's Ferrets: Lumiset oksat ja valkoinen maa...

Vihdoin se talvikin saapui tänne Pohjolaan... Lunta on kinoksittain ja puissa on ihanat huurrehunnut. Ilma on ihanan raikas ja ulkona on rauhallista ja hiljaista. Toivotaan, että sama ihana ilma jatkuisi joulun ja uuden vuoden yli.

Viime viikonloppuna kävimme Sabrinan ja Micken kanssa hakemassa Imatralta Venäjältä saapuneen pienen frettipojan Oton, viralliselta nimeltään Golden Ferret Orlando of Pickpocket's ferrets. Oton tuloa suunniteltiin jo alkukesästä, mutta kun Veyronin tulo varmistui, peruin tämän toisen pojan varauksen. Valitettavasti kuitenkin Veyron vaatii vielä aikaa voidakseen oppia luottamaan ihmisiin, sillä poika on melko arka luonteeltaan, ja ellei Veyron reipastu ennen kevättä kun Bijalla alkaa kiima, niin tulen tarvitsemaan Bijalle jonkun muun uroksen. Siksi
päätinkin Oton synnyttyä ja nähtyäni kuvia pojasta ja sen sisaruksista, että mikäli löydän pojalle hyvän sijoituskodin, niin herra saa matkustaa Suomeen kun se olisi mahdollista. Löysinkin mitä parhaimman sijoituskodin ja olen Sabrinalle ja Mickelle ikuisesti kiitollinen hyvästä yhteistyöstä ja ennen kaikkea siitä, että lähtivät mukaan tähän hommaan. :) Innolla odottelen millainen aikuinen Otosta kasvaa, sillä ainakin tähän mennessä Otto on osoittautunut olevan lähestulkoon täydellinen fretinalku.

Orlando aka Otto

Muille sijoituspojillemme kuuluu myöskin hyvää. Elviksellä, Kirilillä ja Veyronilla on alkanut enemmän tai vähemmän kiimat ja herrat (tai heidän sijoituskodit) odottavat jo innoissaan kevättä ja tyttöjen kiimoja... Huippupainot kaikilla kolmella on siinä 2,5kg paikkeilla, Kirilillä ja Veyronilla hieman enemmän, kun taas Elvis aloitti kiimansa jo lokakuussa ollessaan vasta puoli vuotias ja herra on nyt päättänyt että on parempi tuhlata kaikki energiansa tyttöjen perään putputtamiseen eikä turhaan syömiseen... Joten Elviksen maksimipaino oli tänä vuonna 2350g, mikä on nyt lähtenyt laskuun.

Elvis kävi kylässä tulevan morsiamensa, Wiccan luona.

Kirilkin kävi moikkaamassa meidän tyttöjä, mutta saikin yhden innokkaan Miikon riesakseen...

Veyron odottelee jo joulua...

Meidän omalle porukalle kuuluu oikein hyvää. Kaikilla on nyt ihanat pehmeät ja pitkät talviturkit ja massaakin on kertynyt, vaikka ei mitenkään tuhottomasti. Miikolle ja Milalle laitettiin syksyllä Suprelorin implantin. Milalla ei ole mitään näkyviä muutoksia, mutta Miikosta on kuoriutunut aivan eri fretti kuin mitä poika oli aiemmin syksyllä! Miiko on kerännyt massaa, kasvattanut aivan upean, pitkän ja pehmeän karvan ja poitsu on piristynyt paljon. Meidän nuorisolla ei ole kiimat vielä alkaneet.

Tammikuun 16. menemme VS-frettien järjestämään frettinäyttelyyn Maskuun ja helmikuussa meillä on edessä näyttelyreissun Norjaan.