Frettikasvatuksen karu totuus

Tämä elo tuntuu vuodesta toiseen olevan melkoista tunteiden vuoristorataa. Heikkohermoisten kannattaa jättää tämä teksti lukematta. Tahdon kuitenkin jakaa sen karun todellisuuden mitä kasvattajana joutuu välillä kohtaamaan. Kerroin edellisessä kirjoituksessani ohi mennen pyöritelleeni mielessäni kasvatuskuvioitani. En uskaltanut siitä puhua ennen kuin olin varma asian onnistumisesta, mutta Hoshiko astutettiin Roudalla ja ilokseni ultrassa näkyi useampi pieni fretinalku. Olen yrittänyt pari kertaa käyttää Routaa Nanolle, mutta astutukset ovat olleet äärimmäisen vaikeita, sillä poikaa ei ole tytöt tai pentujen teko liiemmin kiinnostaneet. Koska Hoshiko tuntui viime vuonna varsin hyvältä emolta ja sen tasainen luonne tasapainoittaisi Roudan herkkyyttä, niin päätin kokeilla vielä kerran. Alun ihmettelyn jälkeen Routa kuitenkin innostui Hoshikosta ja astutus saatiin onnistuneesti hoidettua. Olin äärimmäisen iloinen ultranäkymästä! Tiineys eteni ja maha kasvoi. Mutta sitten tapahtui jotain.

 Pentujen oli määrä syntyä viime viikonloppuna, mutta tiistaina töistä tullessani kävin saman tien tarkastamassa Hoshikon. Ensimmäisenä huomasin verta tytön hiekkalaatikossa. Hoshiko tuijotti minua silmiin todella hämmentyneen oloisena. Pesään kurkistaessa näin jotain mitä en tahtoisi kenenkään joutuvan näkemään. Kaksi kuollutta pentua. Eikä pelkästään kuolleita, vaan myös osittain syötyjä. Fretit ovat hyvin täsmällisiä synnytyksen ajankohdan kanssa, joten oli äärimäisen poikkeuksellista, että pennut syntyvät 4-5 päivää etuajassa. Koska tiesin kokemuksesta, että Hoshikolla on hyvät emon vaistot, niin ymmärsin saman tien, että nyt on asiat todella huonosti. Lisää etsiessäni löysin vielä kaksi pentua, jotka molemmat olivat kylmissään, mutta kuitenkin vielä elossa. Toisella pennuista oli kevyet puremajäljet, mutta ei vuotavia haavoja. Hoshiko vuosi verta jonkin verran ja se oli tuskaisen oloinen. Pentuja oli selkeästi vielä tuloillaan, joten pakkasin Hoshin kantokoppaan ja pennut erilliseen laatikkoon lämmitetyn kauratyynyn päälle pussukkaan ja lähdimme eläinlääkäriin. Matkalla soitin Lealle jolla Hoshiko on sijoituksessa ja kerroin tilanteesta. Onneksi Lea osasi suhtautua asiaan realistisen tyynesti ja tsemppasi tulevaan koitokseen. Itsellä oli jo valmiiksi niin paha mieli ja huono omatunto pentujen menetyksestä ja koko vaaratilanteen aiheutumisesta, että ylimääräinen kauhistelu olisi aiheuttanut vaan turhaa lisäpanikointia. 

Sillä välin kun Hoshiko oli sektiossa jotta loput pennut saataisiin ulos, vein kaksi vielä heikosti elossa olevaa pentua takaisin kotiin ja yritin saada niitä syömään maidonkorviketta. Ette varmaan edes pysty kuvitella miten vaikeaa on yrittää syöttää 8g kokoisia avuttomia ja heikkoja eläinlapsia... Ruiskulla pentuja ei pysty ruokkimaan ettei nestettä tule liikaa kerralla ja mene keuhkoihin ja normaalin vanupuikon pääkin on liian iso pentujen suuhun. Onneksi olen varautunut tämmöiseen tilanteeseen ja hankkinut kapeampipäisiä vanupuikkoja. Lämmitin maidon sopivaksi, dippasin vanupuikon kärjen ja yritin saada pennut imemään siitä maitoa. Pennut olivat jo hyvin heikon oloisia.

Parin tunnin kuluttua minulle soitettiin eläinlääkäristä. Hoshiko selvisi leikkauksesta ja vaikutti voivan olosuhteisiin nähden hyvin. Pentuja oli ollut vielä 9 kappaletta syntymättä joista yksi oli kuollut jo useamman päivän aiemmin, sillä se oli pienempi kuin muut ja oli alkanut muumioitumaan. Loput 8 olivat saman kokoisia kuin elossa olevatkin, mutta yksikään niistä ei ikävä kyllä ollut enää elossa. Pentuja oli siis kaiken kaikkiaan ollut 13. Pakkasin jälleen pennut mukaani ja lähdin hakemaan Hoshikoa. Soitin jälleen Lealle ja kerroin hänelle uutiset. Luojan kiitos minun ei tarvinnut soittaa ja ilmoittaa sitä pahinta mahdollista asiaa, vaan Hoshiko tosiaan selvisi leikkauksesta! Toinen pennuista oli jo todella heikkona ja eläinlääkäriin päästyämme huomasin sen menehtyneen matkalla. Olin yhtä aikaa surun murtama koko tapahtuneesta ja äärimmäisen huojentunut siitä, että saavuttuani paikalle Hoshiko heräili ja se näytti uneliaisuudesta huolimatta jo voivan paljon paremmin kuin eläinlääkäriin tullessamme. Kokeilin jos Hoshiko huolisi viimeisenä elossa olevan pennun itselleen, mutta se yritti tarttua siihen niin rajusti kiinni, että pennulle tuli pieni vuotava haava. Sain kuitenkin ajoissa pennun takaisin ennen kun pahempaa ehti käydä ja haava tyrehtyi kun pitelin siinä hetken harsolappua.

Tulimme kotiin ja Hoshiko sai mennä omaan rauhalliseen tilaansa lepäämään. Minä jäin valvomaan ja yritin ruokkia pentua. Lopulta kun kello läheni puolta yötä ja seuraavana aamuna piti herätä töihin laitoin pennun laatikkossa kauratyynyineen pussukan sisään sängyn viereeni. Läpi yön herätyskello soi tunnin välein ja kävin varovasti ruokkimassa pentua. Neljältä silmät ristissä otin jälleen laatikon sängyn vierestä ja menin keittiöön. Lämmitin maidonkorviketta, istahdin tuoliin ja avasin pussukan ruokkiakseni pennun. Mutta pentu nukkui ikiunta.

Syytä pentujen ennenaikaiselle syntymälle ei voida kuin arvailla. Syitä voi olla monia. Vaikka paljon ikäviä tilanteita on oman 11 vuoden kasvatusuran aikana tullut vastaan, niin tämä oli ensimmäinen kerta kuin joku emoista joudutaan viemään sektioon. Olen tätä pelännyt alusta asti, mutta onneksi meillä on edes muutama osaava eläinlääkäri joiden armoille voi turvallisin mielin jättää eläimensä hoidettavaksi. Silti leikkaus on aina riski.

Suosittelen jokaista kasvattamisesta haaveilevaa miettimään kaksi kertaa onko sinulla rehellisesti rahkeita henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti lähteä tähän. Vaikka koen olevani melko sitkeää tekoa itsekin, niin olen pikku hiljaa viime vuosien huonojen kokemusten varjossa alkanut taipumaan ja pohtimaan onko tässä enää järkeä. Onko eettisesti oikein itse omilla päätöksillään aiheuttaa eläimille vaaratilanteita kiimaongelmien, synnytyskomplikaatioiden, imetysvaikeuksien, pentujen kehityshäiriöiden ja lukuisten muiden mahdollisten ongelmien muodossa? Voiko kyse olla vain huonosta tuurista, vai onko tämä laji oikeasti vaan niin heikko, ettei ne pian kykene enää lisääntymään ongelmitta? Voisin syyttää itseäni monesta asiasta ja epäonnistumisistani, mutta kun nämä ongelmat frettikasvatuksessa eivät ole yksinomaan minun, vaan niitä tapahtuu kaikille jossain kohtaa.

Lisäksi kasvattajanaolo luo järjettömän määrän ulkoisia paineita. On mahdollisuus tavata ja tutustua ihaniin ihmisiin jotka välittävät ja antavat kaikkensa lemmikeilleen. Mutta sitten on se varjopuoli. Aina löytyy niitä, joilla ei tunnu olevan muita murheita kuin kytätä muiden tekemisiä, epäonnistumisia, epäillä ja vauhkota. Tähänkin pentueeseen on osoitettu syyttävillä sormilla. Olen epäilyttävä, pimitän tietoa ja vähintäänkin vaaraksi koko Suomen frettipopulaatiolle. Tai jopa ihmiskunnalle. En noudata sääntöjä, toimin omin päin ja luvin ja muutenkin viis veisaan koko liitosta. Kaikki tämä siis siksi, etten ilmoittanut pentuesuunnitelmastani ennen kun olin käyttänyt Hoshikon ultrassa ja todentanut tiineyden. Ihmiset eivät viitsi tai halua tietää koko totuutta asioiden takana, vaan tekevät ennemmin omia johtopäätöksiä ja supisevat sisäpiireissä. Yksikään ihminen ei ole minulta suoraan asiasta kysynyt miksi tein tämän pentueen ja olinko suunnitellut sen etukäteen. Yksikään ei ole selvittänyt tapahtuiko tässä sittenkään sääntörikkomuksia ja mitkä ovat oikeat motiivini kasvattaa. Mutta silti tätä asiaa ollaan nyt pohdittu, kaikki selkäni takana. Se tuntuu todella pahalta, kun yrität parhaasi, rakastat näitä eläimiä mitkä tuovat niin paljon iloa elämään, mutta sitten jotkut harrastajat saavat sinut pohtimaan koko fretinpidon merkityksen ja kannattavuuden olemassaoloa. Pahinta on se, että myös muut kasvattajat, ja nimen omaan ne kotimaiset, joiden luulisi ymmärtävän tämän kasvatuksen syvimmät vedet ovat olleet supattelijoiden joukossa. Ihmiset, joihin olen luottanut ja joiden kanssa olen kuvitellut puhaltavani enemmän tai vähemmän yhteen hiileen. Välillä mietin, miten paljon mukavampaa tämä kasvattaminen voisi olla esimerkiksi rapakon takana Virossa, missä ihmisillä on huomattavasti enemmän me-henkeä kuin täällä. Toki olen myös äärimmäisen kiitollinen niistä kasvattaja- ja muista ystävistä joihin edelleen voin luottaa ja jotka ymmärtävät, etten ikinä tahtoisi tehdä kenellekään mitään tarkoituksellista pahaa.

Kaaos astutettiin vajaa kolme viikkoa sitten ja olen varma, että tunnen siellä pentuja. Nerakin aloitti uuden kiiman ja minun piti tehdä nopea päätös astutanko sen vai heitänkö pyyhken kehään. Neran ja Pedon pentue on ollut minulle pitkäaikainen unelma joten päädyin kaikesta huolimatta antamaan tälle vielä mahdollisuuden. Toivon tosiaan, että tapahtuisi ihme ja kaikki sujuisi täysin ongelmitta, mutta realisti sisimmässäni sanoo, että tämä ei ollut vielä tässä. Joten en tahdo elätellä liikaa toivoa ja alan valmistautumaan seuraavaan koitokseen. Nera astutettiin viikonloppuna, joten muutaman viikon päästä nähdään onko pentuja tuloillaan.

Terveisiä landelta!

Viime julkaisusta on kulunut aikaa. Aika paljonkin itseasiassa. Viime aikoina on tullut enemmän päiviteltyä tuota meidän Facebook sivua sen nopeuden ja helppouden takia, mutta yritän nyt herätellä tätäkin kanavaa. 

Niin paljon on tapahtunut tässä välissä, että en edes yritä käydä kaikkea läpi. Päälimmäisenä kerrottakoon, että ostimme muutama kuukausi sitten omakotitalon Haarajoelta ja elämä on asettunut tänne mukavasti. Viihdymme "maaseudun" rauhassa (emme me nyt aivan keskellä skutsia asu, mutta kuitenkin), vaikka pakko myöntää, että välillä on ikävä myös kaupungin hälinää ja sitä helppoutta kun kaikki on käden ulottuvilla. Mahtavaa on se, että nyt on enemmän tilaa temmeltää ja vapautta päättää itse mitä tekee näiden neliöiden kanssa ja mikä kaikkein parasta - oma piha! Kevät tulee rytinällä ja minun pitäisi alkaa tekemään päätöksiä siitä minkälainen ulkoaitaus freteille rakennetaan ja mihin kohtaan tonttia se sijoitetaan. Kuvittelin, että tietäisin tasan minkälaisen siitä haluan, mutta mitä  lähemmäksi projektin toteuttaminen tulee, sitä vahvemmin tulee todellisuus vastaan. Täytyy miettiä tarkkaan missä on tarpeeksi varjoa, minne sadevedet valuu, minkälainen maasto on kaivuutöiden kannalta, minkälaiset perustukset tomisi parhaiten, mistä materiaaleista itse aitaus kannattaa tehdä jne. Olen tietyissä asioissa niin tarkka ja kriittinen, että pahoin pelkään, ettei tästä projektista tule yhtään mitään, koska suren jo etukäteen sen epäonnistumista. Unelmissa on ollut jotain Marien frettiparatiisin kaltaista, joten tähtäin on korkealla. Tiedän, ettei se tule toteutumaan, mutta jos jotain sinne päin ainakin. Tai ainakin siitä voi haaveilla. Hyviä ideoita asiaa koskien ja vinkkejä todistetusti hyvistä ratkaisuista otetaan siis erittäin kiitollisena vastaan! ;)

Floyd lymyilee uuden pihamaan suojassa.

Hienoa oli myös huomata, että 800m päässä meiltä sijaitsee lemmikkien raakaruokintaan erikoistunut liike F-animal. Heidän valikoima on pääasiassa suunniteltu koirien ruokintaan, mutta löytyy sieltä paljon broilerin, kalkkunan ja poron osia mitkä käyvät myös frettien ruokavalioon. Palvelu on erinomaista ja sinne on aina ilo mennä käymään. Suosittelen lämpimästi, mikäli tällä suunnalla liikutte. Yritin heille vihjailla kokonaisten ruokaeläinten lisäämisestä heidän valikoimaansa ja he lupasivat laittaa asian korvan taakse muhimaan. Pidetään peukkuja, että he löytävät jonkun hyvän yhteistyökumppanin jolta niitä voisi saada.

Olin ajatellut pitäväni hieman hiljaiseloa näyttelyiden suhteen kuluneen talven aikana, mutta lopulta kävimme kaikki mahdolliset kissanristiäset läpi. Ensin oli Pre-Winter 5.11.2016 missä olin tuomarina, seuraavana Capital 3.12.2016 missä Avi (Pickpocket's Serene Sunrise) oli VSP, sitten Fantastic Ferret 14.1.2017 missä Veela (Pickpocket's Bloody Mary) oli BIS ja paras veteraani sekä Tao (Bajnok Suleyman Atlas) paras seniori, tuomarointireissu Unkariin 21.1.2017 pidettyyn näyttelyyn, Estonian Winter Ferret Show 28.1.2017 missä Naga oli paras juniori, West Coast Winter Ferret Show 4.2.2017 missä Jax (Pickpocket's Breakout) oli BIS ja paras juniori sekä viimeisenä Valentine Ferret Show 11.2.2017 missä Saga (Pickpocket's Nausicaä of the Valley of the Wind) oli VSP. Lisäksi tuli hienoja luokkasijoituksia ja muita hienoja palkintoja. On aina ilo kun oma kasvatti tai sijoitusfretti pärjää, vaikka parasta näyttelyissä on päästä näkemään itselle tärkeitä ihmisiä ja frettejä, joita harvoin tapaa. Olen erittäin iloinen siitä, miten aktiivisesti kasvattieni omistajat ovat käyneet näyttelyissä. Olisi hienoa nähdä tulevaisuudessakin omia kasvatteja edes muutaman kerran vuodessa näissä merkeissä. :) Mutta vaikka näyttelyt kuinka mukavia tapahtumia ovatkin, niin nyt olen iloinen siitä, että on edes muutaman kuukauden tauko pakkaamisesta, näätien pyykkäämisestä ja niiden kynsien viilauksesta sekä korvien putsaamisesta suurennuslasin avulla. 

Karma ja Naga, Estonian Winter Ferret Show 2017.
Naga oli näyttelyssä luokan 1 ja paras juniori! :) 

Näädätkin ovat huomanneet, että kevättä on ilmassa. Peto, Nera ja Tao kävivät joulukuun puolessa välissä implanttien poistossa, joten kiimojen alkamisessa kesti hieman normaalia pidempään, mutta onneksi kaikkien lantit saatiin hyvin pois ja kiimat lopulta alkoi. Kaaos ja Tao pääsivät jo kerran kokeilemaan astutusta, mutta pentuja ei siitä yrityksestä tullut. Uutta kiimaa odotellaan alkavaksi huhtikuun puolella, joten silloin on tarkoitus kokeilla uudemman kerran. Muutama pentuvaraus on peruuntunut odotuksen varrella, joten kyselyitä kannattaa laittaa mikäli podet akuuttia pentukuumetta. Nera ja Peto treffasivat 1,5 viikkoa sitten, mutten uskalla vielä toivoa yhtään mitään sen suhteen. Pessimisti ei pety (eipä). Muitakin kasvatusajatuksia on pyöritelty mielessä, mutta kerron niistä tarkemmin mikäli ne toteutuvat.

Nera, Aviya (Nera x Peto 2015) ja Peto.

Tämmöistä meille kuuluu. Tässä nyt siis odotellaan vielä ja katsotaan mitä tuleva kevät tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin sopivan määrän (ihanne olisi 5-7 per pari) terveitä pentuja, upean ulkoaitauksen freteilleni ja aurinkoa. Lupaan teille jälleen päivittää blogia hieman nopeammin kuin viimeksi.

Kuva: Saara Liiman

Yllättäen blogin kirjoittelu on jäänyt, mutta jospa nyt ehtisin edes hieman päivitellä kuulumisiamme. Onnekseni olen saanut erittäin suurta apua pentujen hoidossa tyttöjen sijoitusäideiltä Senniltä ja Emilialta, sillä muuten olisin todennäköisesti jo pimahtanut väsymyksestä ja huolesta! Esmen pennut täyttivät eilen 3 viikkoa ja Hipun pentu 2 viikkoa. Hippu synnytti siis kaksi tyttöpentua 27.4, joista toinen menehtyi viiden päivän iässä. Pentu oli syntyessään siskoaan puolet pienempi, mutta yritti kovasti taistella loppuun asti. Aloimme ruokkimaan pentuja käsin muutama päivä syntymän jälkeen, sillä ne eivät nostaneet tarpeeksi painoa siitä huolimatta, että Hipulta tuli hyvin maitoa. Hippu hoiti pentujaan hyvin, mutta valitettavasti pentujen vähäisestä määrästä todennäköisesti johtuen Hipulla alkoi uusi kiima, mikä sekoitti Hipun hormoonit niin ettei vauvan kanssa pesässä makoilu enää kiinnostanut yhtä paljon kuin Unon tuoksut seinän takana. Tästä syystä Hipun jäljelle jäänyt pentu siirrettiin eilen Esmen hoidettavaksi ja sekä Esme että pikkupentu ovat olleet erittäin tyytyväisiä uusioperheeseensä. :) Valitettavasti Esme on kuitenkin turhankin tunnollinen äiti, eikä oikein muista huolehtia omasta syömisestään ja juomisestaan ilman muistutusta ja apua.

Esmen pennuista kaksi on jo avannut toisen silmänsä jo todella varhaisessa vaiheessa. Pennut kasvavat todella kovaa vauhtia ja emon maidon lisäksi möhköt ovat siirtyneet jo lihamössöruokiin. Eilen pari pentua yritti ensimmäistä kertaa maistella jopa sormiani, joten luulen että pian pääsemme kokeilemaan hieman haasteellisempiakin ruokalajeja. :)

PP's Barolo & PP's Rise of the Phoenix

PP's Barolo

PP's Dolcetto

PP's Malbec

PP's Amarone

PP's Merlot

PP's Pinot Noir

PP's Nebbiolo

PP's Chianti

PP's Sangiovese

PP's Petite Sirah

PP's Rise of the Phoenix